Ehdotuksiani sähköpotkulautailun lopettamiseksi Suomessa

Sähköpotkulaudat ovat jälleen kömpineet lumen alta värittämään liikenneympäristöämme. Ne viilettävät vähän siellä sun täällä. Joskus ajetaan jalkakäytävällä, toisinaan autotiellä ja kelpaapa puutarhurin suurella vaivalla kaunistama nurmikenttäkin näiden vempeleiden temmellyspaikaksi. Vauhti on hirmuinen, ja toisinaan kokonainen suku on kokoontunut laudan päälle nauttimaan sen hurmasta. Puhun tässä kirjoituksessa lähtökohtaisesti vuokrattavista sähköpotkulaudoista, sillä ongelmallinen käyttäytyminen yhdistyy havaintojeni mukaan pääasiassa niihin.

Sähköpotkulauta on mitä suurimmassa määrin aikamme tuote. Kun ajattelutyö on luovutettu tekoälylle ja maailmankuva ja mielipiteet imaistaan suoraan sosiaalisen median vaikuttajayksilöiltä, olisihan jotenkin väärin käyttää omia lihaksiaan edes lyhyisiin siirtymiin. Tästä huolimatta uskaltanen ehdottaa muutamaa keinoa, joilla nuo pirulliset härvelit saadaan pois katukuvastimestamme.

Eräissä sivistysmaissa ja kulttuurikaupungeissa sähköpotkulautailu on kielletty käytännössä kokonaan. Lienee turha toivoa, että suomalaiset päättäjät saisivat moista kieltoa aikaan. Asuimmehan vielä jokunen vuosikymmen sitten maakuopissa, joten tuollainen vauhdikas ja värikäs vempele kiihottaa liikaa metsäsuomalaisen mieltä, jotta sen voisi kieltää kokonaan. Jos joku poliittinen taho sattuisi ottamaan päätavoitteekseen sähköpotkulautailun kieltämisen maassamme, olisi sille luvassa kaikkien aikojen äänivyöry. Samoin kaupunki, joka ei sallisi sähköpotkulautailua maaperällään, voisi odottaa mitä melkoisinta muuttovirtaa. Tämä siis vain ihan ystävällisenä vinkkinä kaikille päättäjille.

Asioiden pelillistäminen on kai yhä sangen muodikasta. Siispä ehdotankin, että valtio julkaisee puhelinsovelluksen, jolla me aktiiviset kansalaiset voimme keräillä liikennesääntöjä rikkovia sähköpotkulautailijoita kuin Pokémon-hahmoja konsanaan. Järjestelmä voisi toimia seuraavalla tavalla: Kun kansalainen näkee viiden nuoren ratsastavan yhdellä sähköpotkulaudalla, ottaa hän valokuvan tilanteesta. Koska sähköpotkulaudan vuokrannut taho on helppo tunnistaa laudan väristä, osoitetaan yritykselle tuhannen euron sakko. Yritys voi sen jälkeen oman paikannusdatansa perusteella karhuta rahoja vuokraajalta. Ensimmäisenä valokuvan tilanteesta ottanut kansalainen saa kahdensadan euron palkkion, joka kustannetaan sakkomaksuista.

Suomessa on tietojeni mukaan noin viisikymmentätuhatta vuokrasähköpotkulautaa. Havaintojeni perusteella kymmenisen prosenttia näiden käyttäjistä noudattaa kutakuinkin liikennesääntöjä. Jäljelle jää siis melkoinen joukko sakotettavia. Jos ajatellaan, että joka päivä toukokuun alusta elokuun loppuun saataisiin kerättyä kymmenentuhatta sakkoa, kilahtaisi valtion kassaan muutamassa kuukaudessa miltei miljardi euroa. Tällöin ei olisi liioittelua puhua uudesta Nokiasta. Ja kenties hyvinkin tällainen sakko kannustaisi sekä kuljettajia että potkulautafirmoja vähentämään liikennetöheröintiä.

Toisinaan vain suora toiminta tuottaa tarvittavan ratkaisun. Niin voi olla myös tässä tilanteessa. Kenties ainoa mahdollisuus on, että joukko huolestuneita kansalaisia päättää yksinkertaisesti toimia ja eräänä yönä tehdään koordinoitu isku. Kaikki tienvarsilla, puistossa ja yleensä keskellä tietä jököttävät potkulaudat kerätään autoihin ja kuljetetaan suurelle hiekkakentälle. Siellä niistä poistetaan akut ja laudat kasataan valtavaksi vuoreksi. Tämän jälkeen vuoreen johdetaan voimakas sähkövirta, jolloin potkulaudat ikään kuin hitsautuvat yhdeksi möykyksi.

Ja siinäpä olisikin Suomelle uusi turistinähtävyys. Sankoin joukoin matkailijat saapuisivat katsomaan tuota Typeryyden vuorta (englanniksi Mount Asshole). Kaikille meille sähköpotkulautailusta kärsineille sen näkeminen tuottaisi suurta tyydytystä. Potkulautayritykset saattaisivat toki esittää protesteja tempauksesta, mutta heille voisi vastata, että tällaista täällä metsien mailla voi tapahtua. Poliisi voisi näennäisesti yrittää etsiä syyllisiä mutta olisi todellisuudessa vain iloinen noiden härveleiden poistuttua katukuvasta.

Ovatko ehdotukseni linjassa todellisen maailman kanssa? Sitä en lähde arvioimaan, mutta ainahan on mukava haaveilla.